Tunnen, kuinka sieluni huutaa,
se haluaa tulla kuulluksi.
Myrsky sydämmessäin pauhaa
ja tunnen, kuinka sydäntäni riipii.
Ikkunoista pimeys kotiini hiipii.
- Mirella Cristina
Voisiko olla mitään kauniimpaa,
kuin hymysi aamuauringon paisteessa.
Tuoksut kuin kevään tuulahdukselta,
niin lämpimältä ja pehmeältä,
mutta myös ohimenevältä.
Hymyäsi edelleen tuijotan ja
huuliasi varovasti kosketan.
Sinäkin olet vain vieras kulkija.
- Mirella Cristina
Aamun utuinen maisema
aukeaa eteeni.
Seuranani on hiljaisuus, sekä
usvainen kaupunki.
Usva on hieman mystinen ystävä.
Sen läpi sinä et nää.
Sinun täytyy kulkea sen lävitse,
jotta voisit nähdä.
Sitä ei voi tietää,
mitä toisella puolen odottaa.
Sinun täytyy vain luottaa
ja kulkea sen läpi.
Ehkä siellä on jotakin.
Vai onko sittenkään mitään
sen suurempaa, kuin usvan tällä puolen?
- Mirella Cristina
Pitkään pidätin hengitystä.
En uskaltanut pihadustakaan päästää.
Mitä jos joku kuulisi ja silti
ei mitään ymmärtäisi?
Syvempää ymmärrystä etsien,
minusta itsestäni.
Mikä on se liekki joka sisälläni pauhaa?
En enään pidätä hengitystäni.
Enkä pelkää jos kuulet pihahdukseni.
- Mirella Cristina
No comments:
Post a Comment
Kommentoithan asiallisesti.
Thank you♥