SYDÄMEEN TAOTTU

Pimeässä, yksin, vailla valoa.

Pikku hiljaa se juuriansa alkaa kasvattaa.

Pimeydestä se haurainkin kukka lopulta

mullan läpi valoon kasvaa.

Lopulta juuret syvälle maahan ulottaa

ja valoa kohti kukka kurkottaa.

Ei kukallakaan ole valoa

ennen pimeyttä. 

Pimeydestä täytyy meidänkin

valoon kasvaa,

juuremme syvälle maahan juurruttaa.

- Mirella Cristina

Sinun katseesi porautuu lävitseni,

luethan minua kuin avointa kirjaa.

Armoa en saa, vaan totuuden 

esiin kaunistelematta suot.

Luurangot kaapistani eteisen

lattialle tippuu,

suru sisältäin hiljaa paljastuu.

Varovasti minua kannattelit 

rakkauden käsivarsillasi,

kun totuuden kyyneleet valuvait ihollasi.

- Mirella Cristina

Rakkauden varjo laskeutuu,

unelmiin hiipii,

sydäntäni riipii.

Sieluani ravisteliin väärillä tavoilla,

väärinpäin ja väärillä sanoilla.

Onko oikeaa tapaa olemassakaan,

muualla kuin unelmissain.

Unelmat kyyneliin hukkuu,

rakkaus sisälläin murtuu. 

Elämän opetukset on sydämeen taottu,

kuin kivi vuoreen painautunut.

- Mirella Cristina