Pimeässä, yksin, vailla valoa.
Pikku hiljaa se juuriansa alkaa kasvattaa.
Pimeydestä se haurainkin kukka lopulta
mullan läpi valoon kasvaa.
Lopulta juuret syvälle maahan ulottaa
ja valoa kohti kukka kurkottaa.
Ei kukallakaan ole valoa
ennen pimeyttä.
Pimeydestä täytyy meidänkin
valoon kasvaa,
juuremme syvälle maahan juurruttaa.
- Mirella Cristina
Sinun katseesi porautuu lävitseni,
luethan minua kuin avointa kirjaa.
Armoa en saa, vaan totuuden
esiin kaunistelematta suot.
Luurangot kaapistani eteisen
lattialle tippuu,
suru sisältäin hiljaa paljastuu.
Varovasti minua kannattelit
rakkauden käsivarsillasi,
kun totuuden kyyneleet valuvait ihollasi.
- Mirella Cristina
unelmiin hiipii,
sydäntäni riipii.
Sieluani ravisteliin väärillä tavoilla,
väärinpäin ja väärillä sanoilla.
Onko oikeaa tapaa olemassakaan,
muualla kuin unelmissain.
Unelmat kyyneliin hukkuu,
rakkaus sisälläin murtuu.
Elämän opetukset on sydämeen taottu,
kuin kivi vuoreen painautunut.
- Mirella Cristina
No comments:
Post a Comment
Kommentoithan asiallisesti.
Thank you♥